keskiviikko, 19 syyskuu 2018 10:01

Portti maailmalle - Maajoukkueen ensimmäinen kiertue Ruotsissa antoi oppia, mutta ei voittoja

Kirjoittanut Risto Pakarinen
KUNNIOITUS

Ruotsi oli 1700-luvulla maailman suurin raudan viejämaa ja toisaalta, vielä 1700-luvun puolivälin tietämissä Ruotsin viennistä peräti 75 prosenttia oli rautaa. Merikaupunki kasvoi ja sinne kerääntyi erilaista osaamista. Koska kaupungissa rakennettiin laivoja, siellä oli seppiä ja metalliosaajia. Ja jos osaa oikealla silmällä katsoa, osaaminen näkyy kaupungissa vieläkin, esimerkiksi päärautatieaseman hallin tai 600-metrisen Västerbron eli länsisillan rakenteissa, sekä erilaisissa porteissa ja rautaisissa rappukäytävissä keskustan eri rakennuksissa.

Vuoden 1912 olympialaisiin valmistunut Tukholman olympiastadion on komea tiilirakennus, mutta pääsisäänkäyntiä koristaa komea rautainen portti. Yhtä hienoa porttia ei ole Östermalmin urheilukentällä, mutta se toimikin olympialaisissa ainoastaan harjoituskenttänä.

Helmikuun puolivälissä 1933 jääurheilukansan suuri huomio kohdistui myös pääasiassa Tukholman olympiastadionille, missä valmistauduttiin 15:nteen Suomen ja Ruotsin väliseen jääpallomaaotteluun, mutta myös muutaman sadan metrin päässä sijaitsevan Östermalmin urheilupuiston porttien läpi virtasi ihmisiä seuraamaan jääkiekkomaaottelua Suomi-Ruotsi.

Tuolloin Tre Kronor ei ollut vielä Tre Kronor, eikä Suomen maajoukkue Leijonat, mutta Suomen ensimmäinen vierasmaaottelu oli silti Tapaus. Suomen maajoukkue lähti hakemaan oppia ja Ruotsi oli jälleen kerran suomalaisten portti maailmalle. Tukholmassa portti avasi tien Östermalmin urheilupuistoon.

Juuri Östermalmin sisäänkäynnin porteissa näkyy Tukholman rautainen historia. Ne myös kääntyivät tiuhaan tahtiin ja kahden kruunun liput noin 1500-paikkaiseen katsomoon myytiin loppuun. Kentän laidalle pääsi vielä viitisen sataa yhden kruunun hintaisen lipun ostanutta uteliasta.

Jääkiekkoliiton puheenjohtajanakin toiminut Kauko Karvonen oli kutsunut matkalle mukaan kymmenen pelaajaa, jotka kokoontuivat Helsingissä torstaina 14.2.1933. Paikalla olivat HSK:n maalivahti Karl Malmström, puolustajat Leo Laaksonen (HPS) ja Leo Lindroos (HSK), sekä hyökkääjät Bruno ja Rolf Laurén (HSK), Harald Sundqvist (HSK), Valter Tuomi Ilves), Niilo Tammisalo (Ilves) sekä Erkki Saarinen (HIFK). Varamiehenä mukana oli myös HPS:n Uuno Stenberg.

Joukkueen yhdeksästä pelaajasta seitsemälle Tukholman ottelu jäi uran ainoaksi A-maaotteluksi ja vuonna 1928 ensimmäisessä maaottelussa Suomen kaikkien aikojen ensimmäisen maaottelumaalin tehneelle Sundqvistillekin viimeiseksi*. Stenbergillä ei ole virallisissa tilastoissa yhtään A-maaottelua.

Ruotsin joukkue oli täysin tukholmalaispelaajista koottu. Siinä oli neljä pelaajaa AIK:sta, kolme Hammarbystä ja kaksi IK Götasta. Göta ja Hammarby kohtasivat vuoden 1933 Ruotsin finaalissa, joten kovista joukkueista oli kyse.
 

 

Kaikille oli selvää, että vasta muutaman vuoden jääkiekkoa harrastanut sinipaitainen Suomi lähti otteluun altavastaajana.

Östermalmin urheilupuisto ei ollut oikeastaan jääkiekon pääareena, vaikka sinne rakennettu uusi kaukalo olikin vain kolme viikkoa vanha. Pääsarjaa pelattiin Ispalatsetissa, eli Jääpalatsissa, jossa Suomi sai pelata kiertueen toisen ottelunsa. Östermalm oli ulkokenttä, jossa valaistus oli parhaimmillaankin vain kohtalainen.

Suomi pääsi kuitenkin ihastelemaan Jääpalatsia jo perjantaina ja Dagens Nyheter -lehden mukaan “heidät yllätti eniten kentän ympärillä olleet korkeat laidat, joihin he eivät olleet tottuneet kotimaassaan, missä kenttää ympäröi ainoastaan matala laita. Niinpä he ensitöikseen testasivat laidan kestävyyttä”.

- Harmi, että emme päässeet katsomaan yhtään peliä täällä, ennen kuin piti pelata maaottelu, Bruno Laurén sanoi Svenska Dagbladetissa.

Vaikka olosuhteet olivat erilaiset kuin kotona, peli vierasta ja takana oli pitkä laivamatka, Suomi oli valmis taistoon, kun erotuomari Ragnar Bäckström pudotti kiekon perjantai-iltana kello 20. Niin valmis kuin voi olla, sillä kaikille oli selvää, että vasta muutaman vuoden jääkiekkoa harrastanut sinipaitainen Suomi lähti otteluun altavastaajana.
 


 

Suomi on parin vuoden päästä jääkiekossa yhtä kova vastus kuin jääpallossa. He osaavat jo nyt luistella vähintään yhtä hyvin kuin me.

- Kaikkien pitää aloittaa jostain ja odotimmekin saavamme selkäsaunan tässä ottelussa, sanoi Karvonen.

- On kuitenkin erittäin hauskaa, että olemme saaneet Ruotsin ja Suomen välisen yhteistyön käyntiin myös jääkiekossa ja nyt toivomme, että voimme pelata maaotteluita joka vuosi.

Niin, Karvosen ennakkoarviot osuivat oikeaan, selkäsaunahan siitä tuli. Keltapaitainen Ruotsi otti pelin haltuunsa alusta lähtien, karkasi nopeasti 3-0 -johtoon ja iski sitten maaleja toisensa perään, kunnes peli oli kolmannessa erässä jo 9-0. Ottelussa pelattiin kolme 15 minuutin erää.

- Ruotsalaisten laukaukset olivat pelottavan kovia. Onneksi en osunut kertaakaan kiekon tielle, Ilveksen Tammisalo totesi.

Suomi sai kuparisen rikki ottelun lopulla, ja vaikka ruotsalaiset protestoivatkin, että Brunon Laurénin mailasta maaliin mennyt kiekko ei ollut ylittänyt maaliviivaa, maalituomari oli asiasta aivan varma.

Loppunumeroiksi merkittiin Ruotsin 11-1 -voitto.

- Ruotsalaisten kiekonkäsittely teki vaikutuksen, mutta he ovatkin pelanneet jääkiekkoa jo monta vuotta. Saa nähdä, kuinka pitkälle me pääsemme, Harald Sundqvist sanoi.

- Pienellä tuurilla olisimme voineet saada tehtyä vielä pari maalia, mutta ruotsalaiset olivat niin ylivoimaisia, että voimme olla tulokseen aivan tyytyväisiä, jatkoi baskeripäinen puolustaja Leo Laaksonen, jonka Dagens Nyheter nosti Suomen parhaaksi ja kentän nopeimmaksi pelaajaksi.

Vaikka kyseessä oli maaottelu, ja kaiken lisäksi Suomi-Ruotsi -maaottelu, kaikki tiesivät, että Suomelle kyseessä oli oikeastaan opintomatkasta. Sen tiesivät myös ruotsalaiset.

“Vaikka Ruotsi olikin ottelussa ajoittain ylivoimainen, suomalaiset eivät lopettaneet pelaamista vaan pitivät vauhtia yllä ja vyöryttivät hyökkäyksiä Ruotsin päätyyn. Maaleja ei kuitenkaan syntynyt. Osittain syynä oli Ruotsin puolustuksen hyvä taktiikka, ja osittain se, että Suomella ei ollut oikeastaan taktiikkaa ollenkaan”, kirjoitti Dagens Nyheterin nimimerkki “Allison”.

“Suomi on vielä kehityksen ensimmäisellä askelmalla, mutta heillä on selvästi loistavat kehitysmahdollisuudet. Pelaajien luistelutaito ja tiukka ote mailasta ovat hyvä lähtökohta. Kolmen Ruotsissa pelaamansa ottelun jälkeen heillä on myös kuva taktiikasta ja sitten he ovat tervetulleita takaisin. Jääkiekkovalmentajalla olisi hyvät työnäkymät Suomessa”.

- Tällaiset ottelut ovat hauskoja, ja vaihtoketjun yhteispeli sujui hienosti, mikä oli melkein tärkeintä, sillä suomalaiset halusivat nähdä, kuinka jääkiekkoa pelataan, totesi puolestaan AIK:n 22-vuotias hyökkääjä Karl-Erik Fürst, joka oli edellisenä vuonna ollut voittamassa Ruotsille EM-kultaa.

Suomalaiset tekivät parhaansa, luistelivat hyvin ja paljon ja yrittivät ammentaa oppia kaikesta näkemästään, Jääpalatsin laidoista Ruotsin puolustustaktiikkaan.

“Kun peli on juurtunut heidän kotimaahansa, ei ole mitään syytä, etteikö suomalaisista voisi tulla yhtä hyviä kuin ruotsalaisista … eikä ehkä mene kauaakaan siihen, että Suomen ja Ruotsin väliset jääkiekkomaaottelut ovat yhtä ankaria kuin maiden väliset vuotuiset kohtaamiset jääpallossa”, kirjoitti Svenska Dagbladet.

Siihen uskoi myös IK Götan maajoukkuepelaaja, Ruotsin jääkiekkohistorian ensimmäisen maaottelumaalin tehnyt Erik “Burre” Burman.

- Suomi on parin vuoden päästä jääkiekossa yhtä kova vastus kuin jääpallossa. He osaavat jo nyt luistella vähintään yhtä hyvin kuin me, kaksissa olympialaisissa pelannut hyökkääjä kehui suomalaisia.

Seuraavana päivänä suomalaiset pääsivät Jääpalatsin kirkkaampiin valoihin, mutta tuloksena oli 6-0 -tappio. Askel eteenpäin sekin. Kolmannessa ottelussa maajoukkue kohtasi Södertäljen. Vastus oli hieman heikompi kuin edellisissä otteluissa, mutta myös Suomen peli oli parantunut.

Kotijoukkue veti kuitenkin pidemmän korren kolmannen erän maalillaan ja voitti ottelun 1-0. Leo Lindroos oli jälleen Suomen paras.

Suomen ensimmäisen vieraskiertueen saldo oli tuloksellisesti karu: Kolme ottelua, kolme tappiota, maaliero 1-18.

Oppirahoja.



* Suomessa vain ensimmäinen ottelu lasketaan A-maaotteluksi. Ruotsissa kaksi ensimmäistä ottelua lasketaan virallisesti maaotteluiksi, vaikka isäntien koko joukkue vaihtui toiseen otteluun, pelaajat tulivat toiseksi ylimmältä sarjatasolta.

Suomi-kiekon vuosikymmenet

Kausi 2018-19 on Suomen Jääkiekkoliiton juhlakausi. Liiton perustamisesta on 20.1.2019 kulunut 90 vuotta. Leijonat.fi kunnioittaa Suomi-kiekon menneitä vuosikymmeniä artikkelisarjalla, jossa kerrataan jääkiekon menestystarinaa esineiden kautta.

Etsi sivustolta